Baskitaiteilija Mattin (s. 1977) on tietokonemuusikko, joka on nopeasti saavuttanut loistavan improvisoijan maineen. Soolotuotantonsa lisäksi hän esiintyy aktiivisesti sekä elektronisen musiikin tekijöiden että akustisia soittimia soittavien veteraanimuusikoiden kuten Radu Malfattin ja Eddie Prévostin kanssa. Mattinin elegantin yksinkertainen mutta voimallinen feedback-sointi luo kauniin kontrastin akustisille instrumenteille. Mattinin musiikillinen soittotyyli muistuttaa usein radikaalimpien eletroakustisten improvisoijien lähestymistapa, esimerkiksi silloin kun hän raaputtaa ja sahaa kannettavan tietokoneensa kuorta metalliviilalla, tai, kuten hän kirjoitti sähköpostitse: “Joskus edelleen pahoinpitelen fyysisesti tätä vanhaa tietokonettani. Aina en välttämättä edes käynnistä sitä, tai sitten soitan vain kovalevyn tai CD-kirjoittimen ääntä. Tai jätän kannen avaamatta, tai soitan vain sähkön maahuminaa. Tämä mainio kone antaa minulle loputtomasti mahdollisuuksia.”
Lontoossa kuvataidetta ja taidehistoriaa opiskellut Mattin on myös elokuvantekijä ja terävä teoreetikko, joka on kirjoittanut esimerkiksi vapaan improvisaation poliittisista ulottuvuuksista: “On irrottauduttava kaikista aikaisemmista musiikkia koskevista käsityksistä. Metamuusikko ei ole vain soittaja/säveltäjä/kuuntelija samanaikaisesti. Hän on vallankumouksellinen ja toisten soittajien vallankumouksen hyödyntäjä. Vai onko tämä liikaa vaadittu ihmiseltä?” Ja toisaalla: “Jos muusikko kykenee luomaan oman lähestymistapansa musiikin tekemiseen, se ei tapahdu eristyksissä vaan kollektiivisesti, muiden muusikoiden ja kuuntelijoiden kanssa. Improvisoitu musiikki luo merkityksiä siitä ylijäämästä, jonka kaupallinen, markkinoitu musiikki pyrkii sulkemaan ulos; ei siksi että se kierrätettäisiin tulevaa käyttöä varten, vaan tuhotakseen hetkellisesti ne arvohierarkiat jotka määrittävät musiikin tekemisen fyysistä aktia.”
Mattinin soolokonserteissa ovat oleellisia raivoisan noisen ja hiljaisuuden taiturimaiset kontrastit. Saman “dialektiikan” hengessä hänen elokuvansa ovat mykkiä. Ennen Kiasman-konserttia nähdään uusin lyhytelokuva Bilbo Bukatua, joka käsittelee Bilbaon gentrifikaatiota, kaupungin sosiaalisen rakenteen väkivaltaista muutosta. Elokuvantekijänä Mattin jatkaa omalla tavallaan 60-luvun strukturalismin perinnettä, jonka paluuta taidemaailman kiinnostuksen kohteeksi viime vuosina hän on kommentoinut näin: “Toivon, että tästä elokuvaa koskevasta keskustelusta ei tule sentimentaalista. Tai etteivät taiteilijat käyttäisi sitä fetisistisesti, kuten jotkut (esim. Tacita Dean) nyt tekevät, vaan että se toisi hieman kriittistä tietoisuutta liikkuvaan kuvaan. Itse esittäisin, että elokuvan materiaalisuus voisi toimia välineenä jolla digitaalisen liikkuvan kuvan hegemonia voitaisiin deterritorialisoida. Uuden katsominen vanhan kautta voi olla tapa vastustaa nykyisiä ideologioita.”
Mattin Kiasma-teatterissa perjantaina 19.11. klo 19.
