Kun kysyy tietokoneelta mitä se tietää Simon Wickham-Smithistä, vastauksia ei tule kovin paljon, mutta syvältä internetistä pongahtavat harvat lausunnot ovat sitäkin mairittelevampia. "Simon Wickham-Smith on underground-sankari". Ensikuulemalla hänen musiikkiaan voisi luulla glitchiksi, mutta "Wickham-Smithin levyjen toinen toistaan maallisempien ja ruumiillisempien otsikoiden alta paljastuu hengellinen sisältö. Hän siirtää uskonnollisia aiheita todelliseen maailmaan — sellaisia kuin politiikan takia polttoitsemurhan tehneen munkin vakaumuksellisuus tai uskonnollisen musiikin torjuntaa herättävän kauneuden tuhoaminen" (www.pitchforkmedia.com Wickham-Smithin albumista Extreme Bukake).

Kaikista musiikintekijöistä Simon Wickham-Smith on kenties lähinnä Pekka Airaksista, vaikka ei tiennytkään tämän olemassaolosta tullessaan talvella 2003 taiteilijaresidenssiin Ivaloon. Tiibetin buddhalainen Wickham-Smith on päätynyt paikoin hyvin samanlaisiin omalaatuisiin musiikillisiin synteeseihin kahden maailman välissä tasapainoillessaan — yhdistellessään mystiikkaa väreileviä sointikenttiä ja intialaista instrumentaatiota noiseen ja teollisuusmusiikkiin.