Mira Calix eli Chantal Passamonte kuuluu kokeellisen elektronisen rytmimusiikin harvoihin kansainvälisiin naistähtiin. Vaikka Calix levyttää "konemusiikin" tunnetuimpiin instituutioihin kuuluvalle Warp-levymerkille, hänen musiikilleen on ominaista inhimillinen lämpö ja karhea viimeistelemättömyys. Maanläheisyyttä lisäävät syntetisaattoreiden ohella käytetyt muut äänilähteet: kivien koputtelu, puun hankaaminen, veden loiske. Hänen tänä vuonna julkaistua toista, Skimskitta-nimistä albumiaan on kuvattu esimerkiksi näin: "kivikautista teollisuusmusiikkia, tosin Passamonten makuun ovat myös Erik Satieta muistuttavat pianokappaleet" (The Wire), "avara, emotionaalinen ja naisellinen vastalääke falliselle trendille ohjelmoida yhä omituisempia rytmejä, joista on jo tullut Intelligent Dance Musicin vastine tukkahevin kitarasooloille" (www.imaginaryalbums.com).

Calixin musiikillinen tausta on rave-kulttuurin jälkimainingeissa ja My Bloody Valentinen ja Spacemen 3:n kaltaisessa kokeilevammassa indie-kitararockissa. 90-luvun puolivälissä hän oli dj:n ominaisuudessa mukana englantilaisessa Open Mind -kollektiivissa. Sen järjestämät ambient-tapahtumat ovat jääneet historiankirjoihin musiikkivalintojen avoimuuden ja "luokittelemattomuuden" takia. Aikakauden ambient-buumin merkitys olikin siinä miten se avasi ovia varsinaisen ambientin lisäksi monenlaiselle muullekin musiikille — kunhan se ei ollut sitä edeltäneiden teknon ja raven tapaan ensisijaisesti funktionaalista tanssibiittiä. Tämä tausta kuuluu Calixin omassa musiikissa.

Mira Calixilla on henkilökohtaista kosketuspintaa Avannon tämän vuoden teemaksi muodostuneeseen siirtolaisuuteen ja globaalisaatioon. Calix on kotoisin Durbanista, Etelä-Afrikasta, josta hän muutti Englantiin 22-vuotiaana vuonna 1991. Hän on puhunut useissa haastatteluissa koti-ikävästään afrikkalaiseen maisemaan ja siitä miten se heijastuu hänen musiikissaan.