Englantilaisen Chris Petit’n esikoiselokuva Radio On on tunteisiin vetoavimpia teoksia Avannon lyhyessä historiassa.

Radio-DJ:nä työskentelevä Robert B saa veljeltään Bristolista syntymäpäivälahjaksi paketin, jossa on kolme Kraftwerk-yhtyeen c-kasettia. Veljekset eivät ole tavanneet toisiaan aikoihin. Jonkin ajan kuluttua Robert saa äidiltään soiton ja kuulee, että veli on kuollut. Robert lähtee ajamaan autolla Lontoosta kohti Bristolia selvittääkseen veljen kuolemaan johtaneet mystiset syyt.

Radio Onin juoni ei ole oikeastaan tämän pidempi. Silti sen 101 minuuttia ovat täyttä asiaa sisältäen aimo annoksen tihentynyttä tunnelmointia täydellisen vieraantuneisuuden tiimoilta, lähinnä on the road. Mustavalkoinen, kauniisti kuvattu elokuva on malliesimerkki road moviesta, joka piirtää maisemakuvauksen keinoin päähenkilön apatiasta tarkan psykologisen kuvan. Radio On on kulttielokuva 1970—80-lukujen brittikulttuurista kiinnostuneille katsojille: sadetta, harmaita joutomaita, loputonta ajamista A420-tietä pitkin, kerrostaloja ja monumentaalisia ylitasoristeyksiä... Yhteiskunnallisen tilanteen lohduttomuus ja väkivaltaisuudet ympäri Britanniaa ovat läsnä alati uhkaavana tunnelmana ja autoradiosta kuultuina uutisina.

Elokuvan toisena tuottaja toimi Wim Wenders. Hänen vaikutuksensa on hyvin nähtävissä romanttisten autoilujaksojen pitkissä, hitaissa kuvissa ja musiikin käytössä. Ääniraidalla kuullaankin pätevää ajankuvaa Kraftwerkilta (Uranium, Ohm Sweet Ohm ja Radioactivity), David Bowielta (Heroes, Always Crashing in the Same Car), Robert Frippiltä, Lene Lovichilta, Devolta ja Wreckless Ericiltä.

Lontoota käsittelevässä esseekokoelmassaan Lights Out For The Territory kirjailija Ian Sinclair sijoittaa Radio Onin elokuvahistoriassa muutaman muun brittikummajaisen joukkoon: Blow-Up (Michelangelo Antonioni, 1966), Witchfinder General (Michael Reeves, 1968), Performance (Donald Cammell, Nicholas Roeg, 1970) ja London (Patrick Keiller, 1994) nimittäin näyttävät toteuttavan Francois Truffaut’n maksiimin siitä, että Iso-Britanniassa yksinkertaisesti EI VOI tehdä hyviä elokuvia. Ja samalla kumoavat tuon väitteen mennen tullen. Näiden elokuvien visonäärisyys on kiistämätöntä. Ne eivät ole esimerkkejä Englannin tarkovskeista, Englannin herzogeista, Englannin fellineistä tai yhtään mistään muustakaan, vaan pitelemättömiä itsenäisiä taideteoksia, jotka haastavat kanonisoidut käsitykset siitä mikä on elokuvallisesti "hyvää" tai "tärkeää". Ei siis ihme, että usein pitkäveteisenä ja teennäisenä pidetty Radio On on edelleen melko hyljeksitty ja harvoin esitetty elokuva. "Minua kiinnostavat kaupallisen ja avantgarde-elokuvan mahdolliset yhtymäkohdat. Kaupallisessa mielessä olen aina ollut liian itsepäinen ja systeemiin sopeutumaton. Toisaalta en ole kuulunut myöskään vakiintuneeseen ag-eliittiin", on Petit todennut.

Remiksaus
Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Petit palasi harhailemaan Radio Onin maisemiin Lontoon ja Bristolin välille. Tuloksena on 24-minuuttinen nopeatempoinen videoessee Radio On (remix), jossa ohjaaja rinnastaa tapahtumapaikat ja niiden herättämät subjektiiviset mielikuvat ennen ja nyt. Tämä pieni helmi on konkreettinen kuvaus siitä kuinka rakennukset, liikenne ja maisema muuttuvat yhä kiihtyvällä nopeudella tuulilasin läpi nähtynä. Jean-Luc Godardin videoteoksia muistuttava uustulkinta vieraantuneisuudesta ja autoilun estetiikasta ei todellakaan ole nostalgiatrippi "vanhaan hyvään aikaan". Ääniraidasta vastaa Wire-yhtyeen Bruce Gilbert.

"Driving is a movie inside my head. Everything recedes and that feeling of being the same as everyone else is taken away." (Radio On (remix))

Radio On (Englanti, Länsi-Saksa, 1980). 101 minuuttia. Tuotanto: British Film Institute, National Film Finance. Tuottajat: Keith Griffiths, Renee Gundelach, Peter Sainsbury, Wim Wenders. Kuvaaja: Martin Schafer. Ohjaaja: Chris Petit. Musiikki: David Bowie, Eddie Cochran, Kraftwerk, Lene Lovich, Robert Fripp, Wreckless Eric. Näyttelijät: David Beames (Robert), Lisa Kreuzer (Ingrid), Sandy Ratcliff (Kathy), Andrew Byatt (harhailija), Sue Jones-Davies (tyttö), Sting (Just Like Eddie), Sabina Michael (täti), Katja Kersten (saksalainen nainen).

Radio On (remix) (Englanti, 1998). 24 minuuttia. Tuotanto: Illuminations Films. Tuottaja: Keith Griffiths. Ohjaaja: Chris Petit. Äänisuunnittelu: Bruce Gilbert.