M.M. Serra

Avantocore-kokonaisuuden elokuvat tutkivat seksuaalisuuden problematiikkaa ja sen eri ilmentymiä New Yorkin avantgardessa 1960-luvulta nykypäivään asti.

Yksi ensimmäisistä naisen tekemistä sukupuolisuutta avoimesti esittävistä elokuvista oli Barbara Rubinin Christmas On Earth (1963), kahden kuvan päällekkäisprojisointina esitettävä "happening"-elokuva. J. Hobermanin sanoin "se on New Yorkin underground-elokuvan rikkaimpiin kuuluvan aikakauden keskeisiä aikaansaannoksia…ylivoimaisesti suorasukaisin avantgarde-piirejä hätkähdyttänyt elokuva ajalta ennen varsinaisten pornoelokuvien tuloa". 60-luvun lopulla Rubin oli jo vakiohahmo New Yorkin underground-kuvioissa. Hän esitteli Andy Warholin ja tuolloin vielä tuntemattoman The Velvet Underground -yhtyeen toisilleen ja oli oleellisessa osassa toteuttamassa Warholin Up-tight-multimedia-rock-konserttikokonaisuutta. Sen esityksistä kehittyi Exploding Plastic Inevitable, Rubinin, Warholin, Velvetsien ja muiden Factoryn vakiohahmojen pahamaineinen elokuva- ja musiikkishow, joka kiersi yliopistojen liepeillä olevia esiintymispaikkoja ympäri maata ennen hajoamistaan 1966.

Toinen alan naispuolinen edelläkävijä on Carolee Schneemann, jonka kokeellisen elokuvan mestariteosta Fusesia (1964-68) pidetään ensimmäisenä tabuja rikkovana feministisenä filminä. Se on Schneemannin kunnianosoitus kymmenvuotiselle ihmissuhteelleen. Hän otti myös itse osaa kuvaamiinsa tapahtumiin, joten tämän elokuvan voi sanoa rikkovan yksityisen ja julkisen aihepiirien väliset rajat. "Schneemann pyrki näyttämään, miten subjektiivinen ilmiö rakastelu on näkö- ja tunneaistien kokemuksena. Hän jälkikäsitteli filmiä kolmen vuoden ajan - esimerkiksi kuumentamalla sitä uunissa ja ripustamalla sen ulos myrskyn ajaksi siltä varalta, että salama sattuisi iskemään siihen. Samaan tapaan kuin ihmisiinkin jää fyysisiä jälkiä kokemuksistaan, tästä filmistä näkee, mitä se on joutunut kokemaan. Kuumentaessa filmin emulsio on värjäytynyt hehkuvan punaiseksi, mikä on eroottisen voiman konkreettinen symboli." (B. Ruby Rich, Chicago Art Institute)

Abigail Childin Mayhem on 1980-luvun lopun eroottisen elokuvan mestariteoksia. Se on kuudes osa Is This What You Were Born For? -elokuvasarjasta, jossa Child käsitteli 1900-luvun konflikteja. Osan nimi on peräisin Francisco Goyan "sodan tuhoja"-gravyyrisarjan yhdestä osasta. Kaikki Childin sarjan seitsemän osaa voi katsoa itsenäisinäkin, sillä jokaisessa äänen ja kuvan suhde on erilainen ja jokainen tarkastelee yhteiskuntaa eri näkökulmasta.

Yksi viime aikojen eroottisen elokuvan merkkiteoksista on Peggy Ahweshin Color Of Love (1994). Ahwesh oli saanut käsiinsä 70-luvun pornoelokuvan, josta teki kopion optisella printterillä ja värjäsi sen käsin saaden aikaan vaikutelman, joka muistuttaa lasimaalausta. Ahwesh dekonstruoi alkuperäisteoksen narratiivin, ja paikoin sen kuvat muuttuvat abstrakteiksi.

Joel Schlemowitzin ilman kameraa tekemä Pillowbook (1995) on eräänlainen eroottinen pläräyskirja. Siinä 35-millinen filmi on leikattu paperileikkurilla 16-millisen levyiseksi, perforoitu ja kontaktiprintattu 16-milliselle filmille. Ääniraitaa hallitsee printterin ääni. Jim Hubbardin käsin kehitetty The Dance (1992) on kaunis ja intiimi muotokuva muusikoista ja performanssitaiteilijoista Dan Martinista ja Michael Biellosta. Hubbard kuvaa, miten pariskunnan yksityiselämä, taiteentekeminen ja pyyteetön omistautuminen taiteilijayhteisölleen ovat kytköksissä toisiinsa.

Avantocoressa on myös kaksi ällistyttävää pala-animaatiotekniikalla toteutettua elokuvaa. Lewis Klahrin Downs Are Feminine (1994) esittelee rauhaisan ja idyllisen sadepäivän tunnelmia irstailun valtakunnassa: itsetyydytysfantasioita, hermafrodiittisia muodonmuutoksia... Martha Colburn nautiskelee luonteenomaiseen tapaansa perversioista elokuvassaan Spiders In Love: An Arachnogasmic Musical.

Jacob Panderin The Operationissa suojapukuun, suojalaseihin ja kumihanskoihin sonnustautunut kirurgi esittelee taitojaan kylmässä leikkaussalissa. Joukko tarkkailijoita seuraa naiskirurgin ja hänen potilaansa välistä aavemaista yhtymisrituaalia, jossa heidän ruumiinsa sulautuvat yhteen sulan laavan lailla. Suorasukainen radioaktiivinen seksiakti viettelee katsojan eroottiseen kokemukseen, joka tunkeutuu ihon pintaa syvemmälle.

Avantocoren ainoa video on Annie Hanavanin autoeroottinen omakuva I Love Jesus. Sävykäs luonnonvalo, kekseliäs editointi ja klassikkopunk-soundtrack tekevät siitä postmodernin pornon perikuvan.

Carolee Schneemann: Fuses, 1964-68, 22 min
Abigail Child: Mayhem, 1987, 17 min
Jim Hubbard: The Dance, 1992, 8 min
Louis Klahr: Downs Are Feminine, 1994, 9 min
Peggy Ahwesh: The Color of Love, 1994, 10 min
Joel Schlemowitz: Pillow Book, 1995, 4 min
M.M. Serra & Jennifer Reeves: Darling International, 1999, 22 min
Martha Colburn: Spiders In Love: An Arachnogasmic Musical, 1999, 3 min
Anne Hanavan: I Love Jesus, 2003, 3 min