Hampuri vuonna 1983. F.M. on nuorukainen, joka viettää joutilasta urbaania elämää. Hän on täydellisen vieraantunut ympäristöstään ja aktivoituu lähinnä tehdessään "äänikokeiluja" kotistudiossaan. F.M.:n tyttöystävä Christiana käy töissä peep-show-luolassa Reeperbahnilla. Eräs kroonisesti masentunut asiakas on iskenyt silmänsä häneen ja yrittää solmia lähempää tuttavuutta. F.M.:n ja Christianan suhde puolestaan on viileän etäinen lukuunottamatta aamiaishetkiä, jolloin he kertovat toisilleen unissaan näkemiään huuruisia visioita.

Eräänä päivänä F.M. havahtuu äkkiä ympäröivään todellisuuteen ymmärtäessään, että hampurilaispaikan huomaamattomalla taustamusiikilla saattaa olla yhtäläisyyksiä roskaruuan kanssa. Hänelle valkenee, että muzak on lobotomiaan verrattavissa oleva keino massojen kontrolliin ja aivopesuun. Lamaannuttavan vaikutuksen lisäksi muzakiin on ujutettu alitajuisia viestejä, joita passiiviset kuulijat eivät huomaa! Niinpä F.M. tarttuu tuumasta toimeen ja palaa samaiseen ravintolaan taltioimaan muzakia omiin tarkoituksiinsa. Hän alkaa kehitellä kotistudiossaan "anti-muzakia". Alkuperäistä äänimateriaalia voi ajaa takaperin, väärällä nopeudella ja siihen voi liittää asiaankuulumattomuuksia, vaikkapa katumellakoiden tai kirkuvien sammakoiden ääniä.

Unessaan F.M. saa tukea yhden miehen sotaansa vanhalta elektroniikkaputiikinpitäjältä (William Burroughs). Vanhus antaa F.M.:lle palasiksi puretun c-kasettinauhurin ja ohjeen: "This is all you need!" Kaupungilla harhaillessaan F.M. törmää hämäräperäisen kultin jäseniin, "piraatteihin". Piraatit ovat vallanneet hylätyn rakennuksen, jossa he harjoittavat yöllisiä black noise -rituaalejaan. Kultin ylipapin (Genesis P-Orridge) julistuksen keskeinen sanoma on se, että "informaatio on kuin pankki. Toiset meistä ovat rikkaita, toiset köyhiä. Meidän tehtävämme on ryöstää tuo pankki..." F.M. ja piraatit päättävät aloittaa yhteistyöprojektin. He tekevät terrori-iskuja Burger Kingin ja McDonald’sin ravintoloihin aseinaan c-kasettisoittimet ja anti-muzak. Asiakkaat saavat välittömästi pahoinvointikohtauksia ja ryntäävät kohti uloskäyntejä.

Toiminta jatkuu tehokkaana ympäri kaupunkia, kunnes itse Muzak Corporation puuttuu siihen, lähettämällä agentti Jägerin jäljittämään kasettiterroristeja. Tehtävä käy monimutkaiseksi, kun F.M:.lle käy ilmi, että juuri Jäger on Christianan salainen ihailija ja vakituinen vieras peep-show’ssa. Samaan aikaan F.M. ja piraatit kopioivat anti-muzak-kasettejaan ja levittävät niitä kaduilla kädestä käteen. Seuraa massahysteriaa ja yleistä kaaosta...

Der Zeitgeist
Törkyinen pienen budjetin underground-elokuva Decoder peilaa mehevästi tekoajankohtaansa. Orwellin vuosi 1984 on ovella ja apokalyptisiä lopun ajan merkkejä voi nähdä mitä oudoimmissa ilmiöissä ja paikoissa.

Decoderissa muzak edustaa yksiselitteistä pahaa — totalitääristä ylikansallista aivopesua, joka naamioituu anonyymin ja näennäisen neutraalin kuoren alle. Kuten tuottajat aikanaan tyhjentävästi Decoderia markkinoivat: "Elokuvan tekijät ovat tarttuneet muzakiin, erikoisfilttereillä ja -miksaustekniikoilla tuotettuun ääneen, jonka tarkoitus on manipuloida ihmisiä. Muzak on lääkäreiden, muusikoiden ja markkinointiasiantuntijoiden 'taiteellinen' tuote, joka lisää viihtyvyyttä ja tuottavuutta. Ihmiset altistetaan tämän musiikin loputtomalle tulvalle työpaikoilla, julkisilla paikoilla ja vapaa-ajalla. Surrealististen kuvien, musiikin ja äänten avulla elokuva saa aikaan fyysisen vaikutuksen katsojaan. Decoder on musiikillinen action-elokuva."

Decoder on edelleen hämmentävä. Se on yhtä aikaa (tahattoman) koominen ja piinaava. Sen yhteiskunnallinen käsitys on äärimmäisen mustavalkoinen, mutta tylynä visiona tulevaisuuden maailmasta kiistämättömän vahva. Decoderissa yhdistyy Saksojen epävakaa tilanne ja orastava kansalaisaktivismi Burroughsin esittämään teoriaan "informaatiosodasta". Ja kuten niin usein aiemminkin, todellisuus ehti tämänkin fiktion edelle. Kuvausryhmä kuvasi osan elokuvasta Länsi-Berliinissä tarkoituksenaan sijoittaa näyttelijöitä Ronald Reaganin valtiovierailua vastustavan mielenosoituksen joukkoon kasettinauhureiden kanssa. Ajatuksena oli myöhemmin leikkaamalla luoda tarinaan vaikutelma, että juuri F.M. ja kumppanit järjestävät provokaatioita kaduilla. Paikan päällä kuvausryhmä kuitenkin huomasi, että "ääniterrorismi" oli jo täyttä häkää paikallisten anarkistien käytössä. Nämä olivat monistaneet ja jakaneet ympäriinsä kasetteja, jossa oli kiihkeitä taistelun ääniä sotatantereilta, laskeutuvien helikoptereiden ääniä, sattumanvaraista ammuskelua ja vastaavaa materiaalia. "Osa mielenosoittajista luukutti tätä nauhaa asuntojensa ikkunoista kadulle infernaalisella volyymilla. Ymmärrettävästi varsin monet kansalaiset OIKEASTI hermostuivat moisesta äänimaisemasta keskellä kirkasta päivää. Poliisi takavarikoi aseina yhden päivän aikana noin 200 kasettinauhuria. Meistä se oli hauskaa", Decoderin käsikirjoittaja/tuottaja Klaus Maeck kertoi Vague-lehdelle vuonna 1984.

Vihreissä, punaisissa ja kelmeän sinisissä väreissä hehkuva elokuva kyhättiin kasaan innokkaiden ensikertalaisten ryhmätyönä. "Kaikki tekivät kaikkea", Maeck muistelee. Nimellisesti käsikirjoituksesta vastaavat Maeck, Trini Trimpop ja Volker Schaefer. Vasta kuvauksia edeltävänä päivänä ohjaajaksi päätyi kollektiivin neljäs jäsen Muscha, "koska hänellä oli kuuluvin ääni ja eniten itsevarmuutta". Näyttelijämiehitykseltään elokuva on vähintäänkin kiintoisa: pääroolissa esiintyvä muusikko F.M. Einheit (Einstürzende Neubauten) on ilmiömäinen dekadentin tyylittelijän roolissaan. Väsynyttä tyttöystävää Christianaa esittää Christiane Felscherinow eli alkuperäinen innoittaja elokuvaan Christiane F - tyttö metroasemalta (ohj. Ulrich Edel, 1981). Maailman murjoman muzak-etsivän kasvoiksi löytyi lakonisen vähäeleinen new yorkilaisnäyttelijä Bill Rice. Genesis P-Orridge (Throbbing Gristle/Psychic TV) puolestaan nähdään mainiossa cameo-roolissa häiriintyneenä ylipappina.

Partiopoikien jäljillä
Elokuvahistorioitsija Jack Sargeant näkee Decoderin suorana jatkumona Ron Ricen, Jack Smithin, Robert Frankin, Antony Balchin ja kumppaneiden beat-elokuvien perinteessä. Elokuvassa The Cut-Ups (ohj. Balch/Burroughs, 1967) tekijät havainnollistivat teoriaansa sattumanvaraisuuteen perustuvasta cut-up-metodista. Tulos oli elokuvallista terroria. The Cut-Upsin seuraaminen on käytännössä lähes mahdotonta, sen sijaan elokuva "lähettää viestin suoraan kollektiiviseen tajuntaan."

Decoder kehittelee ajatusta askeleen pidemmälle ja käsittelee aihetta fiktiivisen tarinan keinoin. Jo romaaneissaan The Job (1970) ja The Revised Boy Scout Manual (1970) beat-ikoni Burroughs oli esittänyt ajatuksensa äänistä mahdollisina poliittisen taistelun aseina ja siihen liittyvän terrorismin teknisen ohjeistuksen. Burroughsin (1914—97) vierailu Decoderissa muodostuukin elokuvassa lyhyestä kestostaan huolimatta keskeiseksi avainkohtaukseksi. Elokuva toteuttaa kirjailijan ajatusta: "Young people in the West have been lied to, sold out, and betrayed. Best thing they can do is take the place apart before they are destroyed in a nuclear war". Decoderissa Burroughsin Hurjat pojat (1971, suom. 1983) ovat päivittyneet Berliinin post-punk- ja industrial-scenen hahmoiksi. Kuriositeettina mainittakoon lisäksi, että myös beat-maalari Brion Gysinin tajuntaa laajentavalla Dreamachine-kojeella on Decoderissa roolinsa: F.M.pääsee tutustumaan siihen black noise -kultin siirtymäriitissä.

Decoder. Länsi-Saksa, 1983. Kesto: 87 minuuttia. Tuotanto: Fett Film. Levittäjä: 235 Media, Köln. Ensi-ilta: 5.10.1984 Länsi-Berliinissä. Tuottajat: Muscha, Trini Trimpop, Klaus Maeck, Volker Schaefer. Ohjaaja: Muscha. Alkuperäinen idea: Klaus Maeck. Käsikirjoitus: Muscha, Trini Trimpop, Klaus Maeck, Volker Schaefer. Kuvaus: Johanna Heer. Musiikki: Dave Ball, Genesis P. Orridge, F.M.Einheit, Jon Caffery, Alexander von Borsig. Matt Johnson, Soft Cell. Leikkaus: Muscha, Klaus Maeck, Volker Schaefer, Eva Will. Näyttelijät: F.M. Einheit (F.M.), Bill Rice (Jäger), Christiane Felscherinow (Christiana), Ralf Richter (Jägerin apulainen), Matthias Fuchs (H Burgerin johtaja), Britzhold De Belle (H Burgerin harjoittelija), William S. Burroughs (vanha mies), Genesis P-Orridge (ylipappi).