Tervetuloa K-alueelle
John Anderson
Miami New Times

Tervetuloa K-Alueen tasavaltaan myyttiselle Karibianmeren saarelle, jonka on luonut ja herättänyt lähes henkiin Mark Boswell ilmiömäisessä elokuvassaan The Subversion Agency. Tekijänsä ensimmäinen täyspitkä projekti käynnistyi yhdeksän vuotta sitten, ja sen tekoprosessi oli lähes yhtä kirjava ja monivaiheinen kuin itse elokuvakin. Sen tarina alkaa, no, alusta, kun Tallahasseessa kasvanut Boswell ahmi nuoruudessaan kaikki oudolta ja salaperäiseltä tuntuneet TV-sarjat (Man >From U.N.C.L.E., Hämärän rajamailla, Alfred Hitchcock esittää). Myöhemmin hän muutti Eurooppaan kahdeksaksi vuodeksi ja matkusteli ympäri vanhaa mannerta, mm. kommunistisessa Itä-Saksassa. Lopulta hän rantautui lama-ajan Miami Beachiin vuonna 1992. Kaikki nämä vaikutteet näkyvät hänen elokuvissaan.

"Kun saavuin Itä-Berliiniin, tuntui kuin olisin astunut rajan yli johonkin toiseen maailmaan", Boswell kertoo. "Se teki minuun suuren vaikutuksen. Siellä urbaani estetiikka oli ikään kuin puhdistettu kaikesta yltiökaupallisuudesta ja mainostauluista. Kaupunkimaisema oli kuin pelkkä arkkitehtuurin sirpale. Se oli hieno tunne. Lisäksi koko kulttuuri tuntui niin kaukaiselta; ihmiset olivat niin etäisiä ja epäystävällisiä, jopa epäkohteliaita. Nautin siitä kovasti."

Palattuaan Amerikkaan 90-luvun alussa Boswell kiinnostui Miami Beachin nupuillaan olevista taideympyröistä ja ilmoittaui mukaan auttamaan uuden elokuva- ja video-osuuskunnan Alliance Cineman perustamisessa. Pian hän kuitenkin huomasi johtavansa koko taloa toisen perustajajäsenen ja elokuva-alan opettajan William Keddellin kanssa, ja heidän ympärilleen kehittyi oikea itsenäinen elokuvayhteisö.

"Boswellilla oli valtava vaikutus Miamin indie-elokuva-sceneen 90-luvulla", todistaa Barron Sherer, Floridan Elokuva-arkiston kuraattori ja entinen Alliance Cineman myyntipäällikkö ja ohjelmoija. "Siihen aikaan, taisi olla vuonna 1993, kun osuuskunta aloitti, ei ollut mitään muuta. Meillä syntyi paljon low tech- henkisiä ja kuvataiteeseen kallellaan olevia elokuvia. Se taisi olla ajan henki."

Sen lisäksi, että Boswell oli katalysaattorina toteuttamassa useiden nousevien taiteilijoiden taide-elokuvaunelmia, hän sai valjastettua osuuskunnan resurssit myös omiin projekteihinsa. Yhteisöllä oli omasta takaa laitteet, näyttelijät, kuvaajat ja lavastajat. Unohtamatta eteläfloridalaista miljöötä, jolla on merkittävä vaikutus hänen elokuviensa tuonpuoleiseen tunnelmaa, etenkin The Subversion Agencyyn.

"Miami Beach, oikeastaan koko Miami, tuntui minusta yhdeltä jättimäiseltä elokuvakulissilta", kertoo Boswell, joka työskentelee nykyisin San Franciscossa. "Varsinkin South Beachissä oli runsaasti ankaran askeettista Art Deco -arkkitehtuuria. Se on erittäin elegantti ympäristö, mutta myös kova, jopa kylmä kaiken sen teollisen steriiliyden ja terävien linjojen myötä. Siihen aikaan South Beachissä oli paljon hotelleja tyhjillään, joten kuvasin usein sellaisissa paikoissa".

Samankaltainen estetiikka on tuttua myös William S. Burroughsin oudoista ja synkistä maailmoista ja niiden anarkistisista hallituksista. Burroughs onkin yksi Boswellin suurimmista kirjallisista vaikuttajista. Boswell käyttää lähes aina mustavalkofilmiä ja välttää kuvaamasta nykyajan vaatemuotia tai teknologiaa, koska hän haluaa luoda maailman, joka ei ole sidottu aikaan, ja jossa levottomat, arvaamattomat ja lainsuojattomat sielut vaeltavat näkymättömän ikeen alla.

Niinpä onkin osuvaa, että The Subversion Agencyn rahoitti muuan lievästi turmeltunut vanha ystävä, johon Boswell oli tutustunut mailapoika-aikoinaan Euroopan ammattilaisgolfkiertueella: David Maurice Letourneau, joka oli tällä välin saanut sadan tuhannen dollarin perinnön. Kun Boswell, joka oli pikemminkin tottunut siihen, että Letourneau oli hänelle 200 dollaria velkaa, näki ystävänsä autotallissa pari Porschea, hän tajusi että rahoitusehdotus piti kutinsa ja ryhtyi elokuvantekoon.

Hän kokosi näyttelijäkaartin osuuskunnan projekteista: tummaihoinen näyttelijä Larry Robinson toimi kertojanäänenä syvällä baritonillaan, Boswellin vaimo Susanne Naugebauer näytteli viettelevää kääntäjää ja yrmynaamainen Jock Mitchell esitti CIA:n kaksoisagenttia. Erinäisiin sivuosiin ja cameo-rooleihin pestattiin mm. William Keddell, Paul Berry ja mies nimeltä Robert The Rabbi. Etsiessään sopivaa näyttelijää pääosaan, asekauppias-golfari Pierre Kozlovin rooliin, Boswell törmäsi lapsuudenystäväänsä Gregg Shumanniin, joka sattui kysäisemään: "Niin että milloinkas aiot sitten käyttää minua jossain elokuvassa?". Vaikka Shumannin ulkomuoto on eksoottinen, hän ei kuitenkaan näytä minkään tietyn etnisen taustan edustajalta, joten hän sopi kuin valettu elokuvan epämääräiseen aikaan ja paikkaan.

The Subversion Agency filmattiin kahdessa viikossa sissisota-tyyliin. Kun käsikirjoitus edellytti esimerkiksi kohtausta hotelli Albionin tyhjässä uima-altaassa, lavastaja Ben Wolcott kiinnitti vartijoiden huomion toisaalle. Elokuva editoitiin lopulta runsaan puolen tunnin mittaiseksi, mutta koska kesto oli liian lyhyt täyspitkälle elokuvalle, Boswell alkoi lisätä joukkoon arkistomateriaalia Shererin kanssa.

"Barron Sherer oli ehdotellut ideoita pitkään elokuvaan, ja yhdessä sellaisessa kuvattaisiin ensin henkilöhahmoa ja sitten leikattaisiin arkistofilmiin, joka viittaisi hahmon menneisyyteen", Boswell kertoo, "Pohdin konseptia, ja samaan aikaan hän alkoi toimittaa minulle kaikenlaista arkistomateriaalia".

Vuonna 1997 Boswell muutti Kaliforniaan San Francisco Art Instituten "uusien taiteenlajien" osaston johtajaksi, mutta jatkoi The Subversion Agencyn työstämistä kuvaamalla pieniä lisäpätkiä minkä päivätöiltään ehti (mm. Kuuban-vierailunsa yhteydessä vuosituhannen vaihteessa). Samalla hän jatkoi myös lyhytelokuvien ja mediataideprojektien parissa työskentelemistä. Hänen lyhytelokuvansa, kuten Agent Orange ja U.S.S.A., ovat menestyneet hyvin etenkin Euroopassa.

Vallankumouksellisimmat edistysaskeleensa Boswell on kuitenkin ottanut The Subversion Agencyn myötä. Elokuva uhmaa kaikkea luokittelua: siinä voi nähdä muistumia sekä Godardin Alphavillestä että Bruce Connerin kokeellisista elokuvista, ja sen kuvaus- ja leikkaustekniikoiden innoittajana oli edesmennyt osuuskunnan jäsen ja B-elokuva-asiantuntija Doris Wilson.

The Subversion Agencyä on todella vaikea kuvailla, mutta sen taidokas kuvamateriaalien yhdistely kouraisee syvältä. Usein aistiharhainen kerronta nivoutuu varsin erityyppisiin arkistofilmeihin; mukana on kohtauksia Kuuban vallankumouksesta, poliisin mellakkakoulutusfilmeistä ja vanhoista lentoyhtiömainoksista. Kun kaikki vielä esitetään mustavalkoisena, on välillä vaikea erottaa, missä Boswellin kuvaama kohtaus loppuu ja arkistopätkä alkaa. Toisaalta K-Alueella menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus vaikuttaisivatkin olevan yksi ja sama asia.

(artikkeli on julkaistu alunperin Miami New Timesissa 10.7.2003)

Lue lisää
Mark Boswell: Nova-Kinon manifesti