Eddie Prévost (s. 1942) ja Alan Wilkinson (s. 1955) vastaavat illan lämpöenergiasta. Vapaan improvisaation ja freejazzin perinteistä ammentavan kaksikon käsittelyssä musiikki saa muotonsa hetkessä. Wilkinson käsittelee altto- ja baritonisaksofonejaan niiden äärirajoilla, Prévostin rumputyöskentely puolestaan hylkää tahdin pitämisen tehtävän ja laajenee risteileväksi pulssivirraksi. Hiljaisesta sutinasta totaaliseen melskeeseen etenevä tekstuuri liikkuu kuin lentäen, oman logiikkansa mukaisesti.
Eddie Prévost
Eddie Prévost kuuluu eurooppalaisen vapaan improvisaation ensimmäisen aallon tärkeimpiin nimiin. 1960-luvulla aloittaneen AMM-yhtyeen perkussionistina hän on oleellisesti vaikuttanut improvisaation kehitykseen. Yhä toimiva kollektiivi on neljän vuosikymmenen aikana haastanut radikaalisti ymmärryksemme siitä, mikä tekee musiikista musiikkia. Lähes täysin ilman tunnistettavia melodisia ja rytmisiä viittauspisteitä operoivan yhtyeen musiikkia on luontevinta kuvailla visuaalisin kielikuvin: se avautuu pintoina, tiloina ja avaruuksina. Parhaimmillaan ryhmä saavuttaa soitossaan lähes maagisen keskittyneisyyden tilan, ykseyden, joka kuulostaa enemmänkin kollektiiviselta tietoisuudelta kuin yhtyeeltä. Paitsi AMM:n perustajajäsenenä, Prévost tunnetaan myös improvisaatiota käsittelevistä kirjoituksistaan sekä työstään pedagogina. Hänen teoksensa No Sound is Innocent nimi kelpaisi hyvin AMM-musiikin esteettiseksi iskulauseeksi. Prévost on kirjoituksissaan käsitellyt eritoten improvisaation poliittisia ja yhteisöllisiä teemoja. Nämä kysymykset hän on kohdannut käytännössä myös improvisaatiotyöpajoissaan, joita on järjestetty Lontoossa jo lähes kymmenen vuoden ajan.
Yhdessä Wilkinsonin kanssa soittaessaan Prévost kuitenkin tuo esiin AMM:n musiikissa kuulumattomiin jääneen jazz-puolensa. Monet yhtyeet, joissa Prévost on viimeisen 20 vuoden aikana esiintynyt, ovat ottaneet jazzin lähtökohdakseen. The Eddie Prévost Band sekä yhteistyö mm. Tom Chantin ja John Edwardsin kanssa ovat näyttäneet, että pianottoman jazztrion puitteissa hän on kuin kotonaan.
Alan Wilkinson
Wilkinson puolestaan tunnetaan parhaiten jazz-voimatriostaan Simon H. Fellin ja Paul Hessionin kanssa. Tämä 1980-luvun lopulla perustettu kolmikko todistaa muun muassa Thurston Mooren Ecstatic Peace -levymerkin julkaisemalla albumilla hakeutuvansa kuumuuden ytimeen. Lähes pelottavalla tarkkuudella he tavoittavat energiatasot, jotka säteilevät myös soiton hiljaisiin hetkiin. Tämä kuvaa myös Eddie Prévost & Alan Wilkinson -duon improvisaatiota, jossa ääni ja vimma sekä hiljainen ja tyhjä ladataan intensiteeteillä.
Taneli Tuominen
Avanto/Potlatch-klubi Gloriassa lauantaina 17.11. klo 21–03
Eddie Prévostin ja Alan Wilkinsonin luento Improvisation: A Discourse of Musical Discovery – the Practice of Self-Invention and Social Invention Helsingin yliopistossa (Mariankatu 11, sali 5) perjantaina 16.11. kello 12–15. Luento järjestetään yhteistyössä Helsingin yliopiston estetiikan ja musiikkitieteen oppiaineiden kanssa.