Mediassa spekuloidaan edelleen, mitkä olivat ne Marco Materazzin sanat, joilla hän sai Zinédine ”Zizou” Zidanen polttamaan päreensä jalkapallon MM-loppuottelussa 2006. Mikään yksittäinen lause tulee tuskin koskaan selittämään tyhjentävästi Zidanen ”rosebudia”, emotionaalista liipaisinta, joka sai aikaan kontrollin pettämisen, punaisen kortin ja nolon lopun pelaajalegendan upealle uralle.
Douglas Gordonin ja Philippe Parrenon ohjaama Zidane: A 21st Century Portrait (2006) vertautuu Orson Wellesin mestariteokseen Citizen Kane (1941) kietoutuessaan ratkaisemattoman arvoituksen ympärille: minkälaista on olla Zidane, maailman paras jalkapalloilija? Elokuva on intiimi psykologinen muotokuva, jossa katsoja viedään mahdollisimman lähelle päähenkilöä konkreettisella tavalla, hengitystä myöten. Perusidea on yksinkertaisuudessaan nerokas: 17 elokuvakameraa seuraa Zidanea lähikuvassa hänen työpaikallaan Madridin Stadio Bernabéulla 23. huhtikuuta 2005 pelatussa La Ligan huippuottelussa Real Madrid vastaan Villareal. Lopputuloksena on reaaliaikainen jalkapalloelokuva, jossa standardiratkaisujen sijaan keskitytään vain yhteen henkilöön. Jopa huippu-urheiluun kyllästyneelle katsojalle Zidane on vapauttava kokemus: mitään ei selitetä, henkilöhistoriaa ei taustoiteta. On vain tämä hetki, liike, kiihko ja stadionin hornankattila.
Lähes kaikki jalkapalloaiheiset elokuvat ovat jääneet nopeasti unohduksiin. Aihepiiri on vaativa, koska oikean ottelun draama on aina väkevämpää ja todellisempaa kuin tuotantokoneiston läpi ajettu psykologisointi. Zidane onnistuu tavoittamaan spektaakkelin huumaavan tunteen ja käsikirjoittamattoman ottelun jännitteen hämmentävällä intensiteetillä. Elokuvaa ei suotta ole kutsuttu ”kaikkien aikojen parhaaksi jalkapalloelokuvaksi”.
Elokuvan ohjanneet Gordon ja Parreno ovat kuvataiteilijoita. He hautoivat täydellisen jalkapalloelokuvan ajatusta pari vuotta, kunnes päätyivät äärimmäisen puhtaaseen muotoon. Voitettuaan Zidanen luottamuksen ja saatuaan Real Madridin suostumuksen hankkeelle, he värväsivät kuvausryhmäänsä NFL:n otteluissa kouliintuneita urheiluspektaakkeleiden huippukuvaajia ja veivät heidät Pradon taidemuseoon yksityiskierrokselle tutustumaan Goyan ja Velásquezin muotokuvamaalauksiin. Gordon ja Parreno halusivat tehdä palvotusta sankarista uuden ajan muotokuvan nykypäivän välineillä. Kuvausryhmää johti palkittu kuvaaja Darius Khondji, jonka ansiolistalla on mm. Se7en ja Delicatessen. Tuloksena on huikaisevaa kuvakavalkadia ja visuaalisesti poikkeavaa urheiluviihdettä. Elokuvan musiikista vastaa skottibändi Mogwai.
Projektiin liittyi suuria riskejä, koska ohjaajat halusivat kuvata kaiken materiaalin nimenomaan yhden ottelun aikana alle kahdessa tunnissa. Entäpä jos Zidane loukkaantuisi viiden minuutin pelin jälkeen? Loppuratkaisua emme ennakkotiedoissa halua paljastaa, mutta tarkkaavainen katsoja tulee huomaamaan enteitä vuoden 2006 surullisen kuuluisan MM-finaalin tapahtumista.
Skotlantilainen Douglas Gordon (s. 1965) on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista nykytaiteilijoista. Hänen poikkitaiteelliset teoksensa käsittelevät usein populaarikulttuurin ikoneita ja ”kollektiivista alitajuntaa”. Gordon voitti Turner Prizen 1996 ja edusti seuraavana vuonna Isoa-Britanniaa Venetsian biennaalissa. Hänen retrospektiivisiä näyttelyitään on nähty mm. Berliinin Guggenheim -museossa ja New Yorkin MoMAssa. Pariisilainen Philippe Parreno (s. 1964) on niin ikään tunnettu kuvataiteilija, jonka yksityisnäyttelyitä on järjestetty monissa tärkeissä taidemuseoissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Zidanessa molemmat työskentelivät ensimmäistä kertaa pitkän 35 mm teatterielokuvan ohjaajina.
Mika Taanila
Zidane: A 21st Century Portrait (Ranska, 2006, 90 min, 35 mm)
Kiasma-teatterissa perjantaina 16.11. klo 17,
uusinta lauantaina 17.11. klo 17.
HUOM! Ilmainen sisäänpääsy Zidane-fanipaita päällä.
Zidane